Tunnesyöminen


TUNNESYÖMINEN Kerrohan: Koetko sä kamppailleesi tunnesyömisen kanssa?

Tarkastellessani valmennettavieni taustatietolomakkeita, äärimmäisen usein asiakkaat kuvailevat itseänsä tunnesyöjiksi. Tunnesyöminen on nykypäivänä puhuttanut aihe, mutta ikävä kyllä siitä on valloillaan paljon virheellisiä uskomuksia.

Mitä on tunnesyöminen? Tunnesyöminen on ruuan avulla toistuvasti tapahtuvaa tunteiden säätelyä. Erotuksena syömishäiriöistä tunnesyömisellä ei ole diagnoosia -se ei ole sairaus vaan tunteidensäätelykeino. Tunnesyöminen tunnetaan usein tiettyjen ruokien/ruoka-aineiden ylisyöntinä/ahmintana. Sitä kuitenkin on myös syömättömyys ja esimerkiksi tiettyihin ruoka-aineisiin kohdistuvat tarkat säännöt. Kun elämä tuntuu muuten sekavalta, saattaa ruokaan kohdistuva kontrollointi tarjota näennäistä helpotusta stressiin: ”tätä pystyn kontrolloimaan, tähän pystyn vaikuttamaan” Toisaalta tunnesyöminen ei ole aina tunteiden laimentamista vaan se voi olla myös esimerkiksi ilon tai rakastumisen tunteiden korostamista. Usein tunnesyömisen kanssa saattaa kamppailla juuri ne henkilöt, jotka ovat muuten elämässään menestyneitä esim. töissään, hyviä äitejä/isiä ym. Sitten kysytään: ”Mikä vika mussa on kun en hallitse syömistä, vaikka kaikessa muussa narut on tiukasti käsissä?” Lähes 80 prosenttia itsensä tunnesyöjiksi analysoivista, kärsii todellisuudessa helposti korjattavasta asiasta -nälästä. Kun huomio kiinnitetään riittävän, riittävän laadukkaaseen syömiseen sekä tasaiseen ateriarytmiin, ongelmat katoavat.

On siis normaali fysiologinen reaktio, että syömisestä tulee hyvä fiilis, jos päivä on kitkutettu kahvin voimalla ja illalla syödään jäätävässä nälässä ’koko jääkaappi tyhjäksi’. Nälän herättämien ja ruokaan kohdistuneiden positiivisten tunteiden vuoksi tämä saatetaan erehdyksissä mieltää tunnesyömiseksi, sillä mieliala saattaa olla madatunut iltaan mennessä puhtaasti syömättömyydestä. Kyseessä on kehon normaali reaktio nälkään. Myös liikkumattomuus ja väsymys saattavat herättää ihmisen nälän tunteita ja saada tiettyjä mielitekoja. Nämä eivät myöskään ole tunnesyömistä. Moni hyvä asia lähtee liikkeelle fyysisestä.

Tunnesyömiselle altistavia tekijöitä: -lapsuuden traumat (Ei ole saatu tuntea tunteita/Ei olla opittu käsittelemään tunteita) -työuupumus (Pako arjen tilanteesta/hetki pakoa ahdistuksesta) -palkitseminen (Esim. Vanhempi lapsilleen: onnistuminen johtaa palkitsemiseen. Ruualla palkitseminen ei ole ongelma siihen asti, kunnes lapsella on myös muita keinoja tunteidensäätelyyn.�Toisinaan ruuan antaminen lapselle saattaa olla vanhemman omaa tunteidensäätelyä. Kun lapsi kiukuttelee kaupassa, vanhempi saattaa haluta itse helpotusta omiin tunteisiinsa, lapsi odottaa vain tunteidensäätelyä eli rauhoittelu ja syli riittävät. Pysähdy ja kuuntele omia tunteitasi. Omat tunteet projisoituvat.

Onko tunnesyöminen aina negatiivinen asia? Jos tunnesyöminen ei aiheuta terveydellesi fyysistä tai psyykkistä haittaa, ei ole syytä miksi sitä ei voisi jatkaa. Sinulla on oikeus nauttia ruuasta sekä yhdistää sitä ilon ja surun tunteisiin. Ruoka ei kuitenkaan saa hallita arkeasi tai olla ainoa keinosi tunteidensäätelyyn.


Todellisessa tunnesyömisessä ei ole kyse itsekurista tai ruuan nautinnosta vaan pakonomaisesta mallista tunteidensäätelyyn. Kyse on siis huomattavasti kompleksiivisemmasta asiasta kuin ”No älä vaan syö sitä suklaata”.

Polku irti tunnesyömisestä:


1. Arki tarkasteluun. Aluksi on hyvä tarkastella onko hyvinvoinnin välttämätön pohja arjessa kunnossa. Onko syöminen riittävää, jotta ei ajauduta ahmimis-rajoittamiskierteeseen? Syötkö riittävän tasaisesti ja monipuolisesti? Nukutko riittävästi ja riittävän laadukkaasti?

2. Tunteiden äärelle pysähtyminen. Jos sinulla on taipumusta tunnesyömiseen, sinun kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota hetkiin pysähtymiseen; kun tunne tulee vahvana, pysähdy sen äärelle tarkastelemaan sitä; tiedostamaan, että tunne on ohimenevä. Kysymään itseltäsi; mistä tunne johtuu ja mikä siihen todellisuudessa ruuan sijaan auttaisi.

Ruokailutilanteet kannattaa aina rauhoittaa tietoiseen syömiseen. Myös tämän vuoksi toisinaan oman annoksen laittaminen kauniiksi ja kuvaaminen saattaa auttaa tietoisen syömisen lisäämisessä. Liian usein syömme juoksussa ja hotkaisemme mitä sattuu miten sattuu. Kun ruokailuhetket saisi rauhoitettua, myös nautinnon kokemus, oman kehon todelliset signaalit sekä ruuansulatuselimistön toiminta paranee.

3. Arvot järjestykseen. Tee itsellesi selväksi omat arvosi. Mikä on sinulle tärkeää ja merkityksellistä? Miksi oma hyvinvointi on ehkä alennettu arvohierargiassa turhan alas? Mille asioille sinä tahdot jakaa aikasi?

4. Hyväksy, että parantuminen on matka. Vuosien aikana kärjistynyt tilanne ei korjaannu viikoissa; askelia eteenpäin, askelia taaksepäin. Usko itseesi ja nää itsesi tulevaisuuspeilin avulla pisteessä, johon pääset kun maltat olla matkallasi kärsivällinen ja johdonmukainen. VINKKI: Pidä päiväkirjaa tai kirjaa asioita ylös, jotta pystyt palaamaan menneeseen ja huomata edistyksesi - toisinaan sokaistumme matkalla, koska emme ole vielä pisteessä, jossa tahtoisimme olla. On siis hyvä muistuttaa, miten pitkälle ollaan jo päästy.

Miten tunnistaa tunnesyöminen? Jos sinulla on vahva subjektiivinen tunne siitä, että suhde ruokaan ei ole normaali, on hyvä tarkastella omaa elämäntilannetta ja todella pysähtyä asioiden äärelle. Jos vuosia on jojoiltu ja ylipainon kanssa taisteltu, mutta silti ruokailu tuntuu ensimmäisten stressitekijöiden vastaan osuessa taas hankalammalta, on hyvä tarkastella itselleen rehellisesti onko nyt kyse ongelmasta tunteidensäätelyssä eikä niinkään asiassa, jonka korjaisi pikadieetti tai personal trainerin tekemä ruokavalio. Älä pelkää hakea apua OIKEASTI asiaan perehtyneeltä ammattilaiselta.

Älä anna mielesi kertomille valheille sijaa. Ansaitset laadukkaamman arjen, joten uskalla tehdä työtä sen eteen. Jos on paahdettu pitkään turhan kovaa, asioiden purkaminen ja työ oman itsensä kanssa saattaa pelottaa. Pelko saattaa jopa estää asioihin pureutumisen, sillä vanhaa on helpompi jatkaa kuin rakentaa arkea täysin uudelleen. Sinä et ole tunnesyöjä ja sen ei tarvitse olla loppuelämäsi, muutos kuitenkin lähtee sinusta.

194 katselukertaa